Luontevasti luovaksi opintokokonaisuus opettajan silmin, korvin ja käsin...

Vuosityösuunnitelmasta huomasin, että tällainen vapaavalintainen opintokokonaisuus (näin meidän kesken LULU) olisi minulla Tammikuussa ohjelmassa. Syksyn pyörityksessä aina silloin tällöin yritin itseäni Luluun orientoida. Kollegat olivat kokonaisuuden opetussuunnitelman laatineet edellisen kevätlukukauden aikana ja siinä vaiheessa olin vihellellen kävellyt ohi ja ehkäpä ohimennen huikannut ”hyvä siitä tulee”.  ”Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain hän rokkia rakastaa ja…….”

Hihojen käärimisen aika

Jostakin sopivasta saumasta löysin itselleni ajan perehtyä Lulun opetussuunnitelmaan perusteellisemmin ja huomasin, että se antaa laajan vapauden tehdä kokonaisuudesta juuri sellaisen, kun kulloinkin tarvitaan (asiakaslähtöisyys). Hienoa! Mielessä pyörivät ”valmentava opettajuus”, ”integratiivinen pedagogiikka”, ”palvelumuotoilu”, ”asiakaslähtöisyys”, ”vahvuuksien varaan rakentaminen” ”voimaannuttava valokuva” ”jne. JEE! Saan tehdä tästä kokonaisuudesta omannäköiseni.

Ryhmä, jolle LULU suunnattiin oli minulle entuudestaan tuttu. Tämä helpotti suuresti suunnittelutyötä. Tunsin myös jollakin tasolla sen millaisia ”keikkoja” he tähän mennessä olivat opinnoissaan tehneet. Opiskelija-analyysi oli tässä tapauksessa helppo. Myös didaktiikan pohtiminen näin ollen helpottui.

Pohdinnoissani minulle alkoi vahvistumaan ajatus, että tekisimme opintokokonaisuuden projekti tyyppisesti. Asiakaskunnaksi valikoitui tällä kertaa ikäihmiset. Opiskelijat saisivat lisää rohkeutta luontevaan vuorovaikutukseen ikäihmisten kanssa ja harjaannuttaisivat luovuuttaan ja sen löytämistä arjen tasolla.

Uuden suunnittelua. Voi opiskelijat jos tietäisitte kuinka paljon opettaja on
valmistellut ja montako kuppia kahvia on kulunut….

Toteutussuunnitelma alkaa hahmottua

Marraskuussa otin yhteyttä ensimmäiseen työelämäkumppaniin ja tämä yhteydenotto ei tuottanut toivottua tulosta. Hyrinän kummityöpaikalla oli niin paljon ohjelmaa kevään 2017 aikana ettemme me enää mahtuneet mukaan. Harmi, mutta samalla hyvä niin! Yhteydenottoja oli suuntaan ja toiseen….lopulta yhteistyökumppaniksemme valikoitui Uudenmaan Seniorikotien Anttilanhovi yksikkö Hyvinkäältä. Olin yhteydessä paikan vastaavaan sairaanhoitajaan ja kerroin projektin ideasta. Sille näytettiin vihreää valoa.

Keskustelumme pohjalta laadin toteutussuunnitelman palvelemaan projektina toteutettavaa opintokokonaisuutta. Kiteytetysti keskeisenä teoriaosuutena meillä oli perehtyminen voimaannuttavaan valokuvaan ja ihmislähtöiseen muistityöhön ja tarinalliseen maisemaan muistisairaan elämään omakuvamonologi menetelmän avulla. Näistä rakensin pienen teoriapläjäyksen J

Opintokokonaisuuden aluksi kartoitimme omia luonteenvahvuuksia Via - luonteenvahvuudet mittarin avulla sekä teimme persoonallisuustestin. 

Tarkoituksena näiden tehtävien työstämisen ja niistä keskustelun myötä vahvistaa omaa itsetuntemusta ja myönteistä käsitystä itsestä oppijana. Vahvuuksien pohdinta herätti hyvää keskustelua ja pohdintaa siitä kuinka tärkeää on tuntea omia vahvuuksiaan ja hyödyntää niitä osana oppimista.  Harjoittelimme tekemään omakuvamonologit toisillemme. Teimme ”erilaisen luokkakuvan” soveltaen voimaanuttavaa valokuvaa. Toisin sanoen opiskelija teki samat harjoitteet joko yksin tai pienryhmissä, jotka hän tulisi tekemään tulevassa asiakasprojektissa oman asiakkaansa /- kkaittensa kanssa. Oman kokemuksen ajateltiin helpottavan tulevaa….ja näinhän se oli. Opiskelijat jakautuivat tiimeihin. Pohdimme esimotorolassa mitä haluamme oppia? Yksi tiimi otti vastuulleen ensimmäisen käynnin ”vetovastuun” eli he kertoisivat ikäihmisille miksi olemme Anttilanhovissa.

Ensimmäinen kohtaaminen asiakkaiden kanssa

Sovin opettajana meidän ensimmäisen vierailumme ajankohdan Anttilanhoville. Meille esiteltiin paikka, sen toiminta ajatus ja tilat. Meille oli valmiiksi ”etsitty” asiakkaita. Tähän päädyimme siksi, että opiskelijoilla ei ollut aikaisempaa kokemusta hoitotyöstä eikä vielä kokemusta yhdestäkään työssäoppimisjaksosta.

Ensimmäisessä tapaamisessa opiskelijat kertoivat asiakkaille ketä me olemme ja millä asialla olemme. Päivän tiimellyksessä opettajana / valmentajana seurailin sivusta, että jokainen opiskelija / opiskelijaryhmä löysivät asiakkaan ja pääsivät jutustelussa alkuun. Tunnelma oli mukavan leppoisa, vaikka alussa oli ymmärrettävästi jännitystä ilmassa. Opiskelijat auttoivat ja tukivat toisiaan päivän aikana. Tiimityöskentelyn voimaa!

Opiskelijoita jännän äärellä Anttilanhovissa

Projektin eteneminen

Ensimmäisen yhteisen tutustumiskäynnin jälkeen opiskelijat sopivat omien asiakkaidensa aikataulujen ja omien aikataulujensa puitteiden mukaisesti seuraavat tapaamiset. Tapaamisia oli suunniteltu toteutuvan 6 kertaa. Näillä kerroilla opiskelijat työstivät omakuvamonologia ja sovelsivat voimaannuttavaa valokuva menetelmää. Tarkoitus oli tuottaa asiakaslähtöisesti mielekästä toimintaa ikäihmisille tapaamisten lomassa ja samalla perehtyä ikäihmisen elämään omakuvamonologi menetelmän avulla niin, että pystyy lopussa kirjoittamaan omasta asiakkaastaan elämäntarinan. Opettajana totean, että ylpeänä seurasin projektin etenemistä. Kokoonnuimme koululle kaksi kertaa asiakaskäyntien lomassa. Vaihdoimme ajatuksia projektin etenemisestä. Anttilanhovissa vieraili tapaamisten aikana useampi koira, siellä katsottiin lätkämatsia & asiaankuuluvine juomineen (=alkoholiton olut), maalattiin, ulkoiltiin, käytiin kaupassa, pelattiin pelejä, juteltiin, tehtiin käsitöitä jne. Arjen luovuutta käytännön tasolla opiskelijoiden järjestämänä.

Loppuhuipennus Anttilanhovissa

Viimeisellä kerralla järjestimme yhdessä ”taidenäyttelyn”. Opiskelijat kehystivät ottamansa kuvat ja laatimansa elämäntarinat. Kutsuimme ikäihmiset koolle ja takkahuoneen lempeässä lämmössä jaoimme tarinat ja kuvat yhdessä asiakkaiden kanssa. Tunnelma oli lämmin. Ikäihmisten palaute oli mukavaa kuultavaa. Myös opiskelijoiden palautteet olivat lämmittäviä. Tuli aidosti tunne, että olimme tehneet hyvää ja siitä tulee myös itselle hyvä olo.

Taidenäyttelyn tohinassa

Omat ajatukseni jakson toteutumisesta. Kävin jokaisen opiskelijan kanssa henkilökohtaisen palautekeskustelun ja arviointikeskustelun. Näissä keskusteluissa tukeudun kannattelevaan orientaatioon. Minulle vahvistui opiskelijoiden palautteen perusteella se, että he kokivat oppineensa paljon. Rohkaistumista ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä tapahtui todella paljon. Monelle avautui käsitys luovuudesta. Sen ei tarvitse olla suuria spektaakkeleita ja sirkushuvia. Luovuutta on selvittää mikä ikäihmistä kiinnostaa ja mahdollistaa sen toteutuminen.  Opiskelijoiden oppiminen on opettajalle se paras palaute eli oppimisen avustajia ja fasilitaattoreita tässä pohjimmiltaan ollaan. Minulle tärkeää on myös se, että hoitajaopiskelijoilla vahvistuu asiakaslähtöinen / ihmislähtöinen työote heti alkumetreillä ja tämän uskon vahvistuneen. Ihminen on tärkein!

Opettajuuden pohdintaa Hyrinässä toimimisen myötä

Kokosin itselleni pohdinnan ajatuksiani oppimisesta ja opettajuudesta. Se kiteyttää tämänhetkisen ajatukseni opettajuudesta. Nämä ajatukset ovat voimistuneet Hyrinässä toimimisen myötä ja koen, että Hyrinän myötä käymäni keskustelut kollegoiden kanssa ovat myös vahvistaneet omaa pedagogista ajatteluani tähän suuntaan. Täältä löytyy lisää ajatuksiani oppimisesta ja opettajuudesta.

Terveisin,
Liisa
Oppimisen mahdollistaja ja tukija