Käynnistimme eilen hankkeen tiimoilta kummitoimintaa. Kummeja ilmoittautui yksitoista hankkeen kummityöpaikoilta, pääsääntöisesti ikääntyneiden asumispalveluista. Eilen iltapäivällä kokoonnuimme siis ensimmäistä kertaa ja mukana oli kummien lisäksi myös opiskelijaedustus.
Kummitoiminnan käynnistämisen tarpeina hankkeessa on osaamisen jakamisen lisäksi työpaikkojen ja työntekijöiden parempi huomioiminen. Onhan hankkeen yhtenä tavoitteena myös jo työelämässä olevien osaamisen vahvistaminen ja yhteisen ymmärryksen luominen kuntouttavasta työotteesta etenkin vanhustyössä. Kummitoiminnan käynnistäminen on myös luontevaa jatkoa viime keväiselle kuntoutuksen symposiumille, josta voit lukea
täältä.
Puhumme kummeista ja kummitoiminnasta, mutta pohjana on ajatus mentoreista ja mentoroinnista. Mentorointi on käsitteenä vanha, jolla tarkoitetaan muun muassa tukemista, kannustamista, voimaantumista ja uuden luomista. Mentorointi perinteisesti on ymmärretty yksipuolisena tiedonsiirtona vanhemmalta ja kokeneemmalta nuoremmalle. Mentorointi on kuitenkin tänä päivänä laajentunut painottamaan valmentamista ja tasavertaista dialogia, eräänlaista oppimiskumppanuutta. Mentorointi voi olla jopa käänteistä, niin että aloittelija mentoroi konkaria. Tämä on tarpeen esimerkiksi sukupolvien välisten erojen ymmärtämisessä mahdollisuutena.
Onkin hyvä pohtia sitä, millainen on oman organisaation kulttuuri
osaamisen jakamiselle ja hyvien käytäntöjen levittämiselle.
Kävimmekin eilen antoisaa keskustelua kummien kanssa mentoroinnin merkityksestä etenkin nuorille ammattiin opiskeleville ja juuri työelämään siirtyneille. Kummit ajattelivatkin, että kummitoiminnan pitää olla vuorovaikutusta molempiin suuntiin, koululta kentälle ja kentältä koululle. Jokaisella on annettavaa ja osaamista jaettavana.
Mentorointi voidaankin nähdä tänä päivänä mielekkääksi ja edulliseksi tavaksi henkilöstön osaamisen vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Mentorointi voi olla myös organisaatioiden välistä hyvien käytäntöjen, toimintatapojen ja osaamisen jakamista. Yhtenä ajatuksena kummitoiminnan käynnistämisessä olikin eri vanhustyötä tekevien organisaatioiden vuoropuhelun lisääminen ja vahvistaminen juuri osaamisen, yhteisen ymmärryksen ja hyvien käytäntöjen jakamisen näkökulmasta.
Hyvänä mentorina pidetäänkin sellaista jolla on hiljaista tietoa jaettavana, hänestä heijastuu aitous ja välittäminen ja hänellä on hyvä taito ohjata sekä tukea. Hyvä mentori haluaa myös kehittää itseään sen lisäksi, että omaa positiivista asennetta työhönsä, kuuntelee ja kannustaa sekä on kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Kummit listasivatkin eilen itse kummien hyviksi ominaisuuksiksi muun muassa rohkaisua, yhteistyötä, ystävällisyyttä, avointa reflektoivaa asennetta ja sen muistamista, että kyse on oppimisesta, josta pitää saada onnistumisen kokemuksia niin opiskelijoille kuin ohjaajille. Keskustelua käytiin myös siitä, että kummien tehtävänä on kannustaa, olla kärsivällinen, helposti lähestyttävä ja motivoitunut opiskelijoiden ohjaukseen. Kysyimme kummeilta myös millainen on ollut oma esikuva työelämässä. Esikuvilla on suuri merkitys esimerkiksi omien tavoitteiden asettamiselle ja kehittymiselle.
Millainen on ollut (ja on) sinun esikuvasi?
Hoitotyössä mentori nähdään opiskelijoiden, mutta myös kollegoiden ammatillisena voimaannuttajana. Toisaalta myös mentori voimaantuu, sillä kyseessä on enemmänkin kumppanuussuhde, jossa edellytetään uuden käynnistäjän ominaisuuksia. Näyttäisi siltä, että sisäisen yrittäjyyden ominaisuudet ovat läsnä myös mentoroinnissa. Sosiaali- ja terveysala on voimakkaassa muutoksessa ja toisaalta muuttumista myös tarvitaan selviytyäksemme niukkenevien resurssien kanssa hyvinvoinnin edistämisestä. Yksilöllä onkin keskeinen rooli yrittäjämäisessä innovatiivisuudessa, jolla voidaan edistää organisaation uudistumista. Sisäiseen yrittäjyyteen kuuluu toimintaympäristön tarkastelemista poikkeavalla tavalla ja erilaisten toimintojen kokeilemista. Organisaatioiden innovaatiot ovatkin sidoksissa sisäisiin yrittäjiin. Sosiaali- ja terveysala tarvitseekin nyt erilaista, luovaa ja kokeilevaa lähestymistapaa eli yrittäjämäistä otetta. Mentoroinnissa ilmentyy myös vahvasti asenteet, millainen on oma asenne työhön ja työelämään ja miten niitä välittää eteenpäin.
Vietimme siis keskusteluntäyteisen iltapäivän kummien kanssa ja saimme luotua yhteistä raamitusta kummitoiminnan konkreettiselle käynnistämiselle ensi lukuvuodeksi. Tästä on hyvä jatkaa hankkeen parissa uusilla ajatuksilla ja tietäen, että meillä on innokkaita kummeja joiden kanssa hioa oppilaitoksen ja työelämän välistä kynnystä aina vain matalammaksi.
Terveisin,
Jenniina Bies-Wikgren
Käytettyjä lähteitä:
Huusko, M. 2016. Arvoja ja asenteita. Vanhustyön Trainee -mentorointimalli. Kehittyvät vanhuspalvelut julkaisuja 1/2016.
Jokelainen, M. 2015. Mentorointi välineeksi osaamisen ja yhteistyön kehittämiseen organisaatiossa. Sosiaali-lääketiteellinen aikakausilehti 52(2), 99-101.
Jokinen, P., Mikkonen, I., Jokelainen, M., Turjamaa, R. & Hietamäki, M. 2010. Mentori suomalaisessa hoitotyön kontekstissa - käsiteanalyysi hybridisellä mallilla. Hoitotiede 22(1), 55-66.
Lemström, T. & Virtanen, J.V. 2014. Sisäinen yrittäjyys ja sen esteet terveydenhuollossa. Hallinnon tutkimus 33(1), 5-20.
