Kummityöpaikkakäynnit

Kävimme tutustumassa huhti- ja toukokuun aikana hankkeen ohjausryhmään kuuluvien organisaatioiden työyksiköihin. Nämä työyksiköt ovat hankkeen kummityöpaikkoja. Oppilaitoksen ja kummityöpaikkojen yhteistyön tavoitteena on pyrkiä työelämätarpeiden mukaisen opetuksen kehittämiseen, kuten mahdollistaa käytännönläheistä ja työelämälähtöistä opetusta aidoissa tilanteissa. Samalla kuullaan työelämää siitä, millaista osaamista työelämä tarvitsee. Yhtenä hankkeen tavoitteena on myös vahvistaa jo työelämässä olevien osaamista.

Tutustuimme yhteensä kuuden eri organisaation kymmeneen työyksikköön. Suurin osa näistä organisaatioista tuottaa asumispalveluita ikääntyneille. Pyysimme päästä kummityöpaikoissa aamuvuorossa olevan lähihoitajan matkaan. Halusimme nähdä hoitotyön arkea, mutta etenkin kuulla työyhteisön hoitajien ajatuksia siitä, millaista osaamista työelämä tarvitsee, mitä meidän opettajien pitäisi opetuksessa huomioida ja miten oppilaitos voisi olla mukana työyhteisöjen arjessa. Haastattelimme käynneillämme myös muutamia ikääntyneitä esimerkiksi siitä, millainen on hyvä hoitaja ja mitä kuuluu ikääntyneen hyvään arkeen.

Meidät otettiin hyvin vastaan työyksiköissä. Aluksi tietysti jännittynein tunnelmin, mutta kun kerroimme hankkeesta ja käyntimme tavoitteesta, toivetettiin tällainen yhteistyö tervetulleeksi ja kaivatuksi. Työyhteisöjen hoitajat pitivät hyvänä asiana sitä, että yhteistyötä halutaan vahvistaan työpaikkojen ja oppilaitoksen välillä ja että hoitotyön arjen ääni pääsee kuuluville. Kävimmekin useita hyviä keskusteluja hoitotyön haastavuudesta, mutta myös siitä mitä työssä palkitsee. Jaoimme myös yhteistä ymmärrystä nuorisokulttuurin muutoksesta sekä erilaisten oppijoiden oppimisen ohjaamisen haasteista ja tarpeista.

Hoitajat kertoivat, että etenkin riittämättömyyden tunne kuormittaa ja tuo haasteita arjessa. Palveluasumisessa ikääntyneiden heikentynyt fyysinen kunto ja resurssien vähyys koettiin niin, että aikaa kiireettömälle kohtaamiselle ei juuri ole. Toisaalta joissakin paikoissa oli uudelleenajateltu työn suunnittelua ja kiireet oli saatu tasoitetuksi aamuvuorosta muihin vuoroihinkin. Samalla asiakaslähtöinen hoitotyö konkretisoitui arkeen paremmin. Usein ruokailut rytmittävät päivää ja joissakin paikoissa sitä ei edes halutessa pystytty muuttamaan keittiön ohjeiden vuoksi. Kuormittavuutta koettiin myös päätöksenteon suhteen, päätöksiä on pystyttävä tekemään arjessa nopeasti ja joustavasti, sillä arki on täynnä yllättäviä ja muuttuvia tilanteita.

Hoitajat totesivat kuormittumisen olevan enemmän henkistä kuin fyysistä. Lähes kaikissa paikoissa asukkailla oli sähkösäätöinen sänky. Tarvittavat apuvälineet hankittiin asukkaalle apuvälinelainaamosta, muutamissa työpaikoissa oli joitakin apuvälineitä (kuten suihkutuoli ja suihkulavetti) hankittu työnantajan puolesta. Ergonomiaa, kuten avustusotteita ja apuvälineiden oikeaa käyttöä on kuitenkin tarpeen aika ajoin kerrata jo potilas- ja työturvallisuuden edistämiseksi sekä käytettävksi osaksi kuntoutumista edistävää työotetta.

Toiveita koulutukseen ja opetukseen esitettiin etenkin hoidon- ja huolenpidon (hohu) tutkinnon osaan. Toki toivottiin muistakin tutkinnon osista opiskelijoiden järjestävän erilaisia virike- ja toimintatuokioita sekä pienempiäkin kohtaamisen hetkiä. Varsinkin nuorten koulutuksessa korostuu hohu-jaksolla jännitys esimerkiksi pesutilanteissa. Tutkinnon osan opetusta voisi siis viedä todellisiin työympäristöihin, esimerkiksi aluksi seuraamaan hoitajien työtä ja myöhemmin avustamaan asukasruokailuissa. Ikääntyneiden ja apua tarvitsevien kohtaamiset ennen työssäoppimista helpottaisivat orientoitumista harjoitteluun.

Kummityöpaikoissa vierailujen toivotaan tiivistävän yhteistyötä sekä madaltavan yhteydenottoja työyhteisöjen ja oppilaitoksen välillä. Tästä on hyvä jatkaa uusin ideoin ja suunnitelmin kohti tulevaa lukuvuotta.

Terveisin,
Jenniina Bies-Wikgren

Kuntoutuksen Symposium Hyriassa

Torstaina 21.5.2015.  järjestettiin Hyriassa ensimmäinen Kuntoutuksen Symposium, jonka tarkoituksena oli luoda katsaus tämän hetken kuntouttavan hoitotyön haasteisiin ja mahdollisuuksiin työelämässä. Symposiumiin oli kutsuttu hankkeeseen osallistuvat työelämäyhteistyökumppaneita sekä Hyria Koulutus Oy:sta kuntoutuksen koulutusohjelmasta valmistuneita lähihoitajia. 

Symposiumin tavoitteena oli lähentää koulutuksen ja työelämän rajapintaa. Koska hankkeen päätavoitteena on edistää hyvinvointialoilla ammattiin opiskelevien nuorten opintoihin kiinnittymistä ja työelämässä tarvittavan ammattitaidon saavuttamista, on erittäin tärkeää kuulla hoitotyöntekijöiden ja esimiesten näkökulmia kuntouttavan hoitotyön edistämisen ja kehittämisen sekä opiskelijoiden ohjaamisen näkökulmista. Yhteinen keskustelufoorumi  lisää keskinäistä ymmärrystä yhteisistä tavoitteista, - opiskelijan ohjaamisesta ja oppimisesta, sekä tarvittavasta hoitotyön osaamisesta.

Päivä herätti osallistujien kesken vilkasta keskustelua hoitotyön koulutukseen ja kuntouttavaan hoitotyöhön liittyen. Erilaisia mielipiteitä kuultiin muun muassa opiskelijoiden motivaatiotasosta, työelämäpelisäännöistä sekä opiskelijoiden henkilökohtaisista haasteista, jotka saattavat hankaloittaa opiskelijan ohjaamista työssäoppimisjaksolla. Toisaalta keskiöön nousivat itseohjautuvat opiskelijat ja hyvät sosiaaliset taidot, jotka auttavat opiskelijaa pärjäämään haastavissakin tilanteissa.

Työelämän edustajat toivat esille edellä mainittujen ilmiöiden heijasteet opiskelijoiden työelämäjaksojen ohjaamisessa. Tiivistä koulun ja työelämän välistä yhteistyötä siis kaivataan opiskelijoiden oppimisen ohjaamisessa. Voimme varmasti todeta että erilaiset oppijat ja haasteet ovat osa tulevaisuuden koulumaailmaa. Tämän vuoksi erilaiset pedagogiset järjestelyt, kuten osallistava pedagogiikka ja sen mukanaan tuoma pedagogisen ajattelutavan päivitys on tervetullutta. Koulu on kaikkia varten, mutta niin sanottua tarkkanäköistä, pedagogista silmää tarvitaan jotta osaamme ohjata oppilaat peruskouluista realistiselle koulutuspolulle, ja toisaalta jatkaa ohjaus- ja opetustyötä ammatillisessa koulutuksessa oikeaan suuntaan. Ei helppoja tehtäviä kenellekään, mutta tärkeitä näkökulmia pohdittavaksi tulevaisuuden hoitotyötä ja hoitotyön koulutusta ajatellen.

Tämän hankkeen tavoitteena onkin kehittää hyvinvointialojen ammatillista koulutusta osallistavan pedagogiikan hengen mukaan, jotta erilaisten opiskelijoiden oppimisen tarpeet pystyttäisiin entistä paremmin huomioimaan. Olisi tärkeää edistää lahjakkaiden opiskelijoiden yksilöllistä opiskelua, ja toisaalta tukea käytännönläheisen opetuksen avulla enemmän tukea tarvitsevaa opiskelijaa. Paljon on työtä ja tehtävää edessä, yhteistyötä siis tarvitaan eri verkostojen kanssa.

Kuntoutuksen Symposium viritti kattavaa keskustelua, näkökulmien vaihtamista ja toisaalta vahvisti ennaltaan tunnistettavia ilmiöitä. Kuntouttavan hoitotyön näkökulmaa pohdittiin arjen mahdolisuuksien, haasteiden sekä asiakkaan näkökulmista. Esittelen ohessa muutamia keskeisiä näkökulmia, joita työelämän edustajat nostivat esille.

Kuntoutuksen mahdollisuudet hoitotyössä koettiin vahvasti asenne-kysymyksenä. Yksittäinen hoitotyöntekijä pystyy vaikuttamaan oman työnsä suunnittelemiseen ja toteuttamiseen kuntoutumista edistävän työotteen mukaisesti, mikäli hän tiedostaa ja asennoituu työhönsä kuntoutuksen arvojen perusteella. Tätä hoitotyöntekijän oman asenteen merkitystä korostettiin erittäin paljon.

Ajan- ja apuvälineiden puute hoitotyössä koettiin haastavana tekijänä kuntouttavan arjen mahdollistamisessa. Työelämän edustajat toivat myös esille, että hoitotyössä on havaittavissa osaamattomuutta apuvälineiden käyttämisessä, tämä on luonnollisesti kuormittava tekijä asiakkaan ja työntekijöidenkin näkökulmasta.

Keskusteluun nousi myös kiireen luomisen kulttuuri hoitotyössä, mikä saattaa virheellisesti luoda tunnelman ajanpuutteesta. Tämä kiireenkulttuuri voi vaikuttaa epäedullisesti myös työssäjaksamiseen.

Kaikkiaan kuntouttavan hoitotyön edistäminen ja kuntoutumista edistävän työotteen hyödyntäminen koettiin  hoitotyöntekijöiden työhyvinvoinnin näkökulmasta merkityksellisenä. Pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna näiden tekijöiden sisäistämisellä ja arvostamisella voidaan vaikuttaa asiakkaiden hoitoisuuden vähenemiseen.  Ja tämä luonnollisesti heijastuu myönteisesti hoitotyöntekijöiden työssäjaksamiseen.

Iltapäivän yhteisenä teemana oli kuntouttavan hoitotyön kehittäminen arjen hoitotyön sekä hoitotyön koulutuksen näkökulmista. Hankkeen edustajina olemme päivään erittäin tyytyväisiä, koska kuulimme tärkeitä, erilaisia ja herätteleviä ajatuksia kuntouttavasta arjesta.  Päivän ohjelma oli tiivis mutta antoisa, ja se antoi hienon lähtölaukauksen työelämän ja koulutuksen välisen yhteistyön kehittämiseen.

Kiitoksia kaikille osallistujille. Tästä on hyvä jatkaa!






Terveisin, Elina Ikonen


 Kuvat: Jenniina Bies-Wikgren

Osallistava pedagogiikka hyvinvointialoila

Tervetuloa seuraamaan blogia, joka käsittelee osallistavan pedagogiikan murrosta hyvinvointialoilla. Blogi seuraa hankkeen eri vaiheita koulutuksen, opettajuuden, opiskelun sekä työelämän näkökulmista.

Blogin pääroolissa esiintyy Hyvinvointiklinikka Hyrinä, joka toimii osallistavan pedagogiikan oppimisympäristönä. Hyrinä on lähihoitaja-, hiusalan- ja kauneudenhoitoalan opiskelijoiden yhteinen hyvinvointipalveluja tuottava harjoitusyritys.

Opiskelijat saavat Hyvinvointiklinikka Hyrinässä aitoja oppimiskokemuksia oikeiden asiakkaiden kohtaamisesta, työelämätaidoissa sekä yrittäjyydessä.

Blogia kirjoittavat hankkeen suunnittelijat Jenniina Bies-Wikgren ja Elina Ikonen. Toivomme vastavuoroisuutta lukijoiden kanssa, koska erilaiset näkökulmat tuovat aina uusia tuulahdaksia pedagogisen ajattelun kehittymiseen.

Keväisin terveisin,

Jenniina ja Elina